Auktoriteettiuskolla tarkoitetaan sitä, että lähteen tietoihin
uskotaan helposti ilman kritiikkiä sen omaaman arvostuksen vuoksi. Luotettavina
lähteinä pidetään yleisesti mm. opettajia, professoreja, oppikirjoja ja tieteellisiä
sarjajulkaisuja. Pientä Suomen tasavaltaa sanotaan usein yhden totuuden maaksi –
tänne mahtuu vain yksi totuus kerrallaan. Suomalainen auktoriteettiusko
saavuttaa välillä jopa neuroottisia piirteitä.
Keisari Neron opettaja, roomalainen valtiomies Seneca,
totesi parisen tuhatta vuotta sitten: “Nōn vītae, sed scholae discimus.” Emme
opiskele elämää, vaan koulua varten. Ja sama ralli jatkuu edelleen.
Suomalaiset koululaiset ovat vuosikausia olleet PISA-tutkimusten
kärkeä. PISA-tutkimus mittaa eri maiden 15-vuotiaiden osaamista
luonnontieteissä, matematiikassa ja lukutaidossa. Jyväskylän yliopiston
koulutuksen tutkimuslaitos toteaa ylpeänä, että ”PISA mittaa nuorten kykyä
selvitä tulevaisuuden haasteista.” Kyseessä on hypoteesi, jota ei ole koskaan testattu
vakavasti otettavilla metodeilla. PISA-tehtävät ovat tietysti parempi
vaihtoehto kuin ”hauki on kala” -pänttääminen. Ne eivät kuitenkaan näkemykseni
mukaan opeta kriittistä ajattelua, ainoastaan ongelmanratkaisukykyä. Näyttäisi
siltä, että tehtävien laatijatkaan
eivät hallitse kriittistä ajattelua.
Poimin netistä satunnaisesti yhden PISA-tehtävän, nimeltään Juokseminen helteessä (PISA 2015). Johdannossa
todetaan: ”Jos ihminen menettää nestettä 2 % tai enemmän kehonsa painosta,
puhutaan elimistön kuivumisesta [dehydraatiosta].” Tällaiset tarkat,
mielivaltaisesti valitut raja-arvot ovat lääke- ja terveystieteissä
tyypillisiä. Aivan kuin ihmisen elimistö olisi evoluution aikana ”oppinut”
ottamaan dehydraation raja-arvoksi 2,00 %. Evoluutio on kuin täyskasvuinen tiikeri
tropiikissa – se menee minne haluaa ja ei kysele keltään lupia. Kumpikaan ei
tunne arabilaisia numeroita (0–9).
Itse tehtävässä todetaan: ”Ota huomioon, että yli 2 %:n
nestehukka aiheuttaa elimistön kuivumista…”. Tässä välissä on syytä perehtyä
kausaalisuuden alkeisiin. Kausaliteetti
tarkoittaa syy-seuraussuhdetta eli kahden tapahtuman suhdetta, jossa toinen
aiheuttaa toisen. Toinen tapahtuma on tällöin syy ja toinen seuraus. Tässä
esimerkissä seuraus on selvästikin elimistön kuivuminen. Onko sen syy
nestehukka, kuten esimerkissä väitetään? Ei tietenkään. Syy on hikoilu. Ja sen
syy on ollut päätös mennä juoksemaan helteeseen. Koululaisille on syytä
opettaa, mitä kausaalisuus tarkoittaa.
Pikkukoululainen kysyy: ”Miksi kilpikonnalla on massiivinen
kilpi aina mukaan?” Älä kerro vastausta, vaan anna nappulan itse päätellä,
miksi kilpikonnalle on evoluution aikana kehittynyt massiivinen kilpi. Näin hän
oppii ongelmanratkaisukykyä ja kriittistä ajattelua. Koululaisille on syytä
tehdä selväksi, että kriittinen ajattelu EI ole negatiivista ajattelua. Kyseenalaista kaikki, kuten Albert Einstein opetti aikoinaan. Kriittinen
ajattelu estää myös nappuloita tekemästä typeriä päätöksiä.
”Joku tuntematon setä oottaa mua koulun pihalla autossaan ja
pyytää kyytiin… hmmm… ei iskä tai äiskä oo kyl sanonut että joku muu kuin äiskä
tulis mua tänään hakeen. Sedällä karkkiakin näemmä auto täynnä. Ei karkkia jaa
ilmaiseksi muut kuin Joulupukki. On tolla jamppalla parta muttei toi ole koskaan
nähnytkään joulupukkia. Soitan iskälle.. ei vastaa.. soitan äitille… känny
varattu. Iskä tai äiskä olisivat kyl ilmottaneet jos joku tuntematon tulee
hakeen mua koulusta. Kukaan ei jaa karkkia ilmaiseksi, sillä on siis pahat
mielessä. Nyt se nousi jo autostaki. Nyt juoksujalkaa takas koulun sisälle ja sit
soitan heti hätänumeroon 112!”
Pikkukoululaisille opetetaan algebraa (esim. yhteen- ja
kertolasku), geometriaa ja differentiaali- ja integraalilaskennan perusteita.
Heille opetetaan siis varmuuden matematiikkaa, muttei käytännössä lainkaan epävarmuuden matematiikkaa (tilastollinen
ajattelu). On esitetty, että algebran ja geometrian kaltaisten abstraktien
alojen opiskelu kehittäisi ongelmanratkaisukykyä ja kriittistä ajattelua. Se
tosiasia, että valtaosa lääkäreistä ei ymmärrä tilastotieteen alkeita, ei tue
tätä ajatusta. Ei myöskään se tosiasia, että valtaosa juristeista ei ymmärrä
DNA-todisteita.
"When
an old and distinguished person speaks to you, listen to him carefully and with
respect - but do not believe him. Never put your trust in anything but your own
intellect. Your elder, no matter whether his is a Nobel Laureate, may be wrong.
The world progresses, year by year, century by century, as the members of the
younger generation find out what was wrong among the things that their elders
said. So you must always be skeptical - always think for yourself."
-- Linus Pauling (ohjeita ruotsalaisille yliopisto-opiskelijoille 10. päivänä
joulukuuta 1954)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti